SOTATALOUDESTA JA SODAN VAIKUTUKSESTA VALTIONTALOUTEEN
Tämä esseetyö on alunperin kirjoitettu yhtenä osana Tampereen yliopiston Talous ja yhteiskunta -kurssin esseesuoritusta vuonna 2023 keväällä. Esseeseen on tehty selkeyttäviä korjauksia ja korjattu viittausvirheitä.
Johdanto
Toisen maailmansodan jälkeen esiintynyttä nopeaa talouden ja vaurauden kasvua sekä sodasta toipumista kutsutaan “kapitalismin kultakaudeksi” siitä huolimatta, että ilmiötä esiintyi myös Aasiassa ja Euroopassa. Ilmiön seurauksena Suomessa ja muissa pohjoismaissa kehitettiin hyvinvointivaltion ideaa ja lisättiin kansainvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, mikä johti myös rakenteellisiin muutoksiin Suomessa. Suomesta muuttui muutamassa vuosikymmenessä agraariyhteiskunnasta moderniksi valtioksi ja Euroopan Unionin jäseneksi, jossa kansalaisilla on korkea koulutus- ja elintaso. Taloudellinen buumi sijoittui Suomessa 1950- ja 1960-luvun tietämille.
Tässä lyhyessä katsauksessa perehdytään lyhyesti Suomen sekä muiden valtioiden talouden kehitykseen 2. maailmansodan aikana ja sodan jälkeen kehittyneeseen hyvinvointivaltion konseptiin. Esseessä tutkitaan myös sotatalouden kehitystä yleisesti. Suomen kehitystä tarkastellaan samalla tavalla sotatalouden näkökulmasta ja kuinka sodankäynti vaikuttaa talouteen. Analyysi on luonteeltaan filosofinen, mutta analyysia tuetaan konkreettisin esimerkein. Aineistona toimii pääasiassa teos The Road to Prosperity: an economic history of Finland (2006) ja sen kappale Guns and butter - Central Government Spending in the 20th century.
Sodanjälkeinen Suomi
Hyvinvointivaltion konsepti lähti liikkeelle sosialististen työväenliikkeiden, demokratian kehityksen ja teollistumisen myötä (Eloranta & muut 2006, 217). Suomessa hyvinvointivaltiota alettiin toteuttamaan sodanjälkeisenä ja kylmän sodan aikana, vaikka se oli saanut alkunsa jo 1920-luvulla köyhäinhoidon (eng. poor relief act) johdosta. Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917 bolsevikkivallankumouksen seurauksena, joka johti siihen, että tuotantotalous käynnistyi Suomessa 1920-luvulla. Tämä johtui siitä, että viljantuonti (eng. cereals) lakkautettiin Venäjältä vallankumouksen seurauksena. Suomen huono sijainti toimi myös esteenä globaalille kaupankäynnille. (ibid., 224-25.)
Toisen maailmansodan ja sitä edeltävänä aikana Suomen valtiollisesta budjetista armeijan osuus oli suuri. Kun Neuvostoliitto esitti useita vaatimuksia Suomen raja-alueiden luovuttamisesta turvallisuussyihin vedoten ja Suomi kieltäytyi, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopulla 1939. Sodista, sekä talvi- että jatkosodasta, maksettiin korkea hinta: maa-alueiden menetykset ja korvausmaksut Neuvostoliitolle johtivat siihen, että valtio velkaantui. Suomen valtion menot kasvoivat yli seitsenkertaisiksi vuosina 1938-1944 ja sodankäyntikulut kaksin- tai kolminkertaistuivat siviilikuluihin nähden. Julkinen velka oli talvisodan syttyessä 13 prosenttia bruttokansantuotteesta ja nousi 64 prosenttiin jatkosodan päättyessä. (State Treasury Republic of Finland 2023.)
Suomen sosiaaliturvajärjestelmä, joka oli 1930-luvulla kehittynyt äitiysneuvolan ja lapsilisän käyttöönoton seurauksena, oli paineen alla toisen maailmansodan aikoihin. Järjestelmä myös vaurioitui hetkellisesti johtuen myös karjalaisten kotouttamisesta. Sosiaalimenojen määrä Suomen valtion budjetista oli hyvin alhainen ennen 1930-lukua (n. yhden prosentin luokkaa). Taloudelliset ja työllisyyteen liittyvät poliittiset muutokset, kuten maatalousuudistukset, luotiin tarkoituksella sosiaalisten jännitteiden vähentämiseksi. (Eloranta & muut 2006, 230-31.) Nämä muutokset eivät olleet kuitenkaan riittäviä huolehtimaan väestön hyvinvoinnista laman aikana. Vasta laman jälkeen sosiaaliturvaa parannettiin. (ibid., 232-33).
Kylmän sodan aikana Suomi oli Neuvostoliiton paineen ja kiinnostuksen alaisena. Neutraaliuspolitiikasta huolimatta Suomi pystyi suuntaamaan lännen kauppaa kohti ja hyötyi samaan aikaan 1980-luvun loppuun saakka Neuvostoliiton kauppasuhteista. Taloudellinen kasvu loppui Suomessa 1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahtaessa, jonka seurauksena Suomessa alkoi lamakausi. Lamasta seurasi 20 prosentin työttömyys, markkinoiden ylikuumeneminen ja pankkitoiminnan häiriintyminen (Eloranta & muut 2006, 226). Lamaa kuritettiin muun muassa valtionyhtiöiden myymisellä, hyvinvointivaltion uudistuksilla sekä menojen leikkaamisella.
Sodan vaikutus valtiontalouteen
Kun hyvinvointivaltiota luodaan ja taloutta pyritään korjaamaan tehokkaasti entiselleen, inhimillinen pääoma ja yhteiskunnallinen vakaus ovat siinä isossa asemassa (Eloranta & muut 2006, 220). Muun muassa filosofi John Rawlsin mukaan hyvä, vakaa yhteiskunta tukee kansalaisia perusinstituutioiden kautta, joita voivat olla esimerkiksi sosiaaliturva ja perusopetus. Teoksessaan Kansojen oikeus (eng. Law of Peoples, 1999) Rawls painotti väestöpolitiikkaa ja yhteiskunnan poliittisen kulttuurin muuttamista kansan eduksi kannustaen inhimillisen pääoman ja vakaan hallinnon luomiseen sekä yhteiskunnan vakauttamiseen. (Rawls 1999, 134.) Rawlsin ajatukset ovat esseen kannalta merkittäviä, sillä sodan aikana inhimillistä ja taloudellista pääomaa tuhoutuu.
Cato Instituten artikkelin “The Effect of War on Economic Growth” (2020) mukaan sodat tuhoavat pääomaa sen kaikissa muodoissa. Sodan vaikutus bruttokansantuotteeseen on kuitenkin epäselvä, sillä aseiden ja ammusten valmistaminen lasketaan mukaan BKT:hen, kun taas ihmisten tappamista ja infrastruktuurin tuhoamista ei. Sodankäynti voi kylläkin lisätä BKT:tä asukasta kohden vähentämällä työttömyyttä hetkellisesti (esimerkiksi sotatuotantoon käytetyn työvoiman lisäämisellä) ja siirtämällä ihmisiä ei-markkinatoiminnasta sodanaikaiseen tuotantoon. (Thies & Baum 2020.)
Sota pahentaa jo olemassa olevia ongelmia, kuten inflaatiota, köyhyyttä, eriarvoisuutta, deglobalisaatiota ja ympäristön saastumista. Pitkittynyt ja korkea inflaatio horjuttaa korkojen vakautta ja vaikuttaa julkisiin ja yksityisiin velkoihin. Inflaatio johtaa tuotantokustannusten, raaka-aineiden, hintojen ja korkojen nousuun, mutta se johtaa myös ihmisten säästöjen ja luottamuksen menettämiseen rahoitusjärjestelmää kohtaan. (Pettinger 2022.) Myös geopoliittinen epävakaus ja kauppasuhteiden heikkeneminen voi ajaa valtiot herkemmin sotatilaan toisiaan vastaan.
Montesquieusta lähtien taloustieteilijät ovat olleet yhtä mieltä siitä, että toistensa kanssa kauppaa käyvät maat joutuvat epätodennäköisemmin sotaan. Deglobalisaatio olisi iso negatiivinen shokki maailmantaloudelle, mikä johtaisi monopolien syntymiseen valtioissa, joka voi vaikuttaa yhä korkeampiin kustannuksiin ja hintoihin. (Rogoff 2022.)
Tarvitsemmeko suurta puolustusbudjettia?
Merkantilistisena aikana sodankäynti ja ryöstöretket olivat tapa parantaa valtion taloutta. Asekustannukset olivat myös matalat ja armeijat olivat omavaraisia. Feodalismin aikakaudella aristokraatit kävivät vuorostaan sotaa kruunun puolesta saadakseen maata, rikkauksia ja muuta omaisuutta vastineeksi asepalveluksestaan. Ilman sotia ei ollut tuloja. Nykyaikana sodankäynti ei ole enää yhtä kannattavaa taloudellisesti, sillä tekniikan käyttö on kallista. Lisäksi valtiot ovat yhä enemmän riippuvaisia globaalista kaupasta. Nykyaikaiset armeijat tarvitsevat myös polttoainetta, sotatarvikkeita ja hyvin toimivan muonitusjärjestelmän toimiakseen. (Pettinger 2022.)
Ennen 1900-lukua suurin osa valtion budjetista kytkeytyi sotatalouden ylläpitoon. Nykyäänkin muun muassa Yhdysvaltojen armeijaan sijoitetaan suuria summia rahaa. Puolustusbudjetti oli esimerkiksi vuonna 2022 noin 800 miljardia dollaria. (Freyborg 2022.) Tämä on herättänyt kiistaa siitä, tarvitsevatko nykyaikaiset armeijat niin suuren osan valtion budjetista.
Michael E. O’Hanlon kirjoittama artikkeli “Is US defense spending too high, too low, or just right?” (2019) käsittelee tätä kysymystä. O’Hanlon mukaan yksi syy puolustusbudjetin suuruuteen on se, että armeijalta odotetaan kykyä suorittaa monia asioita samanaikaisesti. Näitä ovat valtion suojelu esimerkiksi ydinaseilta, terroristeilta ja vastaavilta uhilta. Tämä voi olla myös keino päihittää Kiina ja Venäjä kilpavarustelussa ja ylläpitää terrorismin vastaista taistelua. (O’Hanlon 2019.)
Artikkelissa kerrotaan, että Yhdysvaltojen poliittinen keskustelu vaikuttaa paljon armeijan budjetin suuruuteen. Poliittisilla agendoilla on merkitystä: budjetti halutaan saada näyttämään joko liian korkealta tai päinvastoin. He, jotka haluavat puolustaa puolustusmenojen suuruutta ovat huomauttaneet, että budjetin osuus maan kokonaistaloudesta on historiallisesti mitattuna olematon. Kun 1960-luvulla puolustusmenot olivat noin 8-9 prosenttia BKT:sta, 1980-luvulla puolustusmenot olivat vain 6 prosenttia BKT:sta. Vuonna 2009 menot olivat tippuneet jo 4,5 prosenttiin. (O’Hanlon 2019.)
Kriitikot vuorostaan ajattelevat, että budjetti muodostaa yli kolmasosan kaikista maailman armeijamenoista ja että budjetti on moninkertainen verrattuna esimerkiksi Kiinaan. Argumentit ovat kuitenkin epäselviä, koska joka tapauksessa Yhdysvaltojen armeijan budjetti on hyvin suuri muihin maihin verrattuna. Tulisikin tarkastella, mihin ja miten puolustukseen tarkoitettuja varoja käytetään. Käytetäänkö suuria summia esimerkiksi tarpeettomiin ja liian kalliisiin aseisiin tai tehottomiin puolustuskäytäntöihin?
Vakavien makrotason shokkien, kuten sodan ja pandemian aikana, talous kärsii ja on alttiimpi taantumalle. Tämä vaikuttaa hyvinvointivaltion toimintaan ja voi johtaa leikkauksiin ja muihin kansalaisia ja yrityksiä koskeviin etuuksiin ja palveluihin. Siksi valtiolle on tärkeää varautua sen ulkopuolisiin “shokkeihin” ja niiden aiheuttamiin haasteisiin talouden ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Viitteet (ei aakkosjärjestyksessä)
Eloranta, J., Jalava, J. & Ojala, J.: The Road to Prosperity: an economic history of Finland (2006)
“Central government debt and cash management” (State Treasury Republic of Finland, 17.12.2022)
Rawls, J. Kansojen oikeus (1999)
Thies, C. & Baum, C. “The Effect of War on Economic Growth” (Cato Institute, 2020)
Pettinger, T. “Economic Impact of War” (Economics Help, 24.2.2022)
Rogoff, K. “The Long-lasting Economic Shock of War” (International Monetary Fund, viitattu 29.12.2022)
Freyborg, H. “Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi ennätyksellisen 800 miljardin dollarin puolustusbudjetin” (Helsingin Sanomat, 15.7.2022, viitattu 4.1.2023)
O’Hanlon, M. “Is US defense spending too high, too low, or just right?” (Brooklings.edu, 15.10.2019, viitattu 4.1.2023)
