Homo economicus uusliberalistisessa yhteiskunnassa - tiivistelmä kandidaattitutkielmastani I

Homo economicus uusliberalistisessa yhteiskunnassa - tiivistelmä kandidaatintutkielmastani "Uusliberalistisen järjestelmän vaikutus yksilötoimijoihin" (2024)

Senaatintorilla helmikuun 2024 mielenosoituksessa.

Kirjoitin puolen vuoden ajan kandidaatintutkielmaa siitä, kuinka uusliberalistinen talousjärjestelmä muokkaa yksilön identiteettiä pääoman kaltaiseksi, kilpailykykyä ja tehokkuutta edistäväksi "yrityssubjektiksi". Tulin siihen tulokseen, että yksilö menettää vapaan toimijuutensa ja luopuu persoonastaan alistuessaan uusliberalistisen järjestelmän toimintalogiikalle. 

Kandidaattityöni päähenkilö, homo economicus, on rationaalinen egoisti, jollaiseksi kaikki yksilöt identifioidaan...tai no, ainakin millaiseksi meidät halutaan identifioituvan. Argumentoin tutkielmassani, että pääoman logiikka muokkaa ihmistä siten, että tämä alkaa nähdä itsensä, yhteisönsä ja yhteiskunnan taloudellisten tekijöiden kautta.

Tämä radikaali ajatus syntyi sosiaaliontologiaa käsittelevällä kurssilla. Filosofian professori Laitinen kertoi yksi luento filosofi Àstan "konferralismista". Kurssia varten tehdyssä esseessäni sovelsin Àstan käsitettä siten, että uusliberalistinen järjestelmä "konferroi" yksilöille rationaalisen kuluttajan ominaisuuksia: mikäli yksilö kieltäytyy käyttäytymästä "yrityksen personifikaation" tavoin, hänet esitetään "huonona pelaajana", joka ei osaa pelata uusliberalistista shakkipeliä "oikeilla säännöillä". 

Tämä alituinen kamppailu ja selviytymistaistelu, jota homo economicus käy uusliberalistisessa maailmassa epävarmojen työmarkkinoiden, huonojen palkkojen ja tehokkuusorientoituneiden korporaatioiden kanssa, johtaa pitkällä tähtäimellä kuuluisaan vieraantumiseen, persoonasta irtautumiseen. Tämän seurauksena homo economicus ei olekaan enää autonominen, vapaa toimija, vaan pääoman tunnustuksesta riippuvainen subjekti. Uusliberalismissa autonomia on pääomalla. Pääoman autonomia johtaa pääoman hegemoniaan, joka alistaa yhteiskunnalliset lait omien lakiensa alaisuuteen.

Uusliberalismi pääoman hegemoniana

Uusliberalismi on terminä monitulkintainen ja sitä on käytetty usein politiikassa eräänlaisena leimakirveenä. Useimmiten sillä kuitenkin viitataan talouspoliittiseen oppiin, joka on ottanut jalansijaa Euroopassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulta lähtien. Se on aatesuuntaus, joka tulkitsee yhteiskuntaa markkinoiden, kilpailukyvyn, tehokkuuden ja vapauden välityksellä.

 Uusliberalismissa korostetaan äärimmäistä individualismia ja itsenäistä menestystä, jonka taloudellinen toimija saavuttaa kokoamalla inhimillistä pääomaa koulutuksen, työn ja sosiaalisten suhteiden välityksellä. Aatteen kuuluisimpia edustajia ovat Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan, Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher sekä taloustieteilijä Friedrich von Hayek. 

Uusliberalistit - jollaiseksi ei suoraan kukaan ole identifioitunut - hyödyntävät argumenttiensa tukena ainakin näitä teorioita ja ajatuksia:

1. Adam Smithin näkymätön käsi: tämä on varmasti jokaiselle talousteoreetikolle ja aatehistoriaa lukeneelle tuttu käsite. Yleisimmin on ajateltu, että ihminen on (Smithille) itsekäs ja ahne toimija, joka luovuttaa markkinoiden kehityksen talouden näkymättömän käden haltuun. Uusliberalistit tuntuvat kuitenkin unohtavan, että Moraalituntojen teoriassa Smith näkee taloudelliset toimijat empaattisina, toisten tunteita peilaavina olentoina. Ahneus on samaistettu smithiläisen näkymättömän käden toimintaan, mutta Smith käytti termiä ahne vain kerran Kansojen varallisuudessa kuvatessaan vallanhimoisia hallituksia. Smithiä koskevat "väärinymmärrykset" ovat 1800-luvun poliittisen taloustieteen edustajiston syytä: he omaksuivat ja sivuuttivat valikoiden Smithin teorioita.
2. Hayekilaiset spontaanit järjestykset: Friedrich von Hayek oli päässyt todistamaan toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia. Hänen mukaansa Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton harjoittama totalitaristinen politiikka, valtiososialismi ja suunnitelmatalous rajoittivat vapauden kehitystä. Tästä vakuuttuneena hän tuomitsi kaikenlaisen taloudellisen suunnittelun ja sosialistiset toimenpiteet. Hayek uskoi, että nämä johtavat väistämättä totalitarismiin ja vapaat markkinat tarjoavat parhaimman suojan totalitarismia vastaan. Lisäksi hänen mukaansa markkinat ovat luonnollisia, "spontaanien järjestysten" muodostamia instituutioita, jotka määräävät yhteiskunnalliset rakenteet ja inhimilliset käytännöt, kuten vallitsevat moraalikäsitykset ja arvoarvostelmat.
3. Transsendentit markkinalait: Muun muassa Hayekin filosofian kautta syntyi ajatus, että markkinat ovat jossain suhteessa inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella. Täytyi löytää oikeutus sille, miksi markkinoiden luonnollista toimintaa ei saanut kontrolloida. Hayekin mukaan inhimillinen arvostelukyky oli liian rajoittunut tiedostaakseen kaikkia markkinatuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Hän muun muassa kritisoi suunnitelmataloutta siitä, etteivät taloutta suunnittelevat yksiköt voi ymmärtää transsendentteja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat markkinatuloksiin ja hintoihin. Uusliberalismissa nojataan nykyään oletukseen, että vapaa markkinatalous pystyy "näkemään" hyödykkeiden “todellisen” arvon. 
4. Yhteiskunnan ja talouden ontologinen ykseys: Uusliberalistisessa yhteiskunnassa valtiota, yhteiskuntaa ja taloutta pidetään ontologisesti yhtenä ja samana todellisuutena, jotta se voidaan muotoilla pääomalogiikan mukaiseksi. Tämä johtaa siihen, että myös politiikkaa pidetään markkinoiden ilmentymänä, jolloin päätöksenteko perustuu taloudelliseen asiantuntemukseen, kasvuun, tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Äänestäminen nähdään kulutusvalintana ja puolueiden kannattajat asiakkaina. 

Kaavio, jossa tiivistän uusliberalismin perustavia argumentteja.

Yhteiskunnallista kehitystä ohjaavat solidaaristen ja altruististen arvojen sijasta nykyään pääoma, transsendentit markkinalait ja spontaanit järjestykset. Uusliberalistinen järjestelmä on rakennettu siten, että se pyrkii määrittämään jokaisen yhteiskunnallisen osa-alueen markkinalogiikan avulla. Esimerkiksi yksilöiden väliset suhteet perustuvat vaihtosuhteisiin ja koulutus ja työelämä investointeihin. 

Jos koko yhteiskunta alistuu pääoman logiikalle, tulee tämä siirtymä väistämättä vaikuttamaan myös jollain tavalla tavalliseen kuluttajaan. Yksilöt identifioidaankin uusliberalistisessa yhteiskunnassa eräänlaisiksi yrityssubjekteiksi eli homo economicuksiksi.

Homo economicus yrityksen personifikaationa

Homo economicus on uusliberalistisen yhteiskunnan ihannekansalainen; rationaalinen egoisti, jolla on täydellinen informaatio itsekkäistä mieltymyksistään. Hän on ihanteellinen päätöksentekokone, joka kykenee muodostamaan hyödyn saavuttamiseen liittyviä strategioita ja maksimoimaan omaa egoistista hyötyään niiden avulla. Kun homo economicus käy kaupassa, hän automaattisesti tietää kaiken kaikista tuotteista ja käyttää tätä tietoa vertaillessaan niitä.

Inhimillisen pääoman teorian mukaan  taloudellinen toimija tuottaa oman henkilökohtaisen pääomansa työn ja koulutuksen avulla. Mutta koska pääomaa ei voida irrottaa työntekijästä, työntekijän on personifioiduttava yritykseksi. Homo economicus näkee ruumiinsa sijoituskohteena ja pääomana itsessään: filosofi Michel Foucaultin mukaan homo economicus onkin uusliberalistisessa yhteiskunnassa “itsensä yrittäjä, tuottaja, tulonlähde ja pääoma”. 

Yritykseksi personifioituminen tulee tässä tapauksessa ymmärtää uusliberalistisen järjestelmän rakenteen omaksuneena identiteettinä. Tämä tarkoittaa, että yksilön täytyy omaksua kapitalistiset, yritysloogiset perusarvot: tulee sivuuttaa esimerkiksi altruistiset ja normatiiviset sitoumukset ja pyrkiä sen sijaan omaksumaan ajattelutapa, jossa korostetaan tuottavuutta, kilpailukykyä ja tehokkuutta.

Oma asema yhteiskunnassa on hyväksyttävä markkinoiden tuotteena. Tämä vaikuttaa ennen pitkää siihen, että uusliberalistisessa järjestelmässä toimija alkaa ilmaista järjestelmää itsensä kautta. Homo economicuksen toimijuus perustuu juuri yllä mainittuihin ominaisuuksiin. Hän pyrkii tekemään kaikkensa, jotta hänen työmarkkina-asemansa ja inhimillinen pääomansa säilyttäisivät arvonsa. Esimerkiksi self help -kirjallisuutta ja erilaisia harrastuksia käytetään itsensä kehittämisen ja tehokkuuden lisäämisen välineenä. Tämä saa myös toimijat uskomaan näennäiseen kontrolliin elämästään.

Tutkielmassani argumentoin, että toimijan identiteetin kehitys on uusliberalistisessa talousjärjestelmässä vaikeutunut, sillä taloudellista identiteettiä pidetään toimijan perustavana identiteettinä, johon hänen preferenssinsä redusoidaan. 

Argumentoin myös, että homo economicus on uusliberalistinen identiteetti. 

Uusliberalismissa yksilön tarpeellisuus mitataan sillä, kuinka hän kykenee toimimaan yrityksenä ja hyödyntämään inhimillistä pääomaansa sekä tuottamaan taloudellisia hyötyjä pääomalle. Uusliberalistisessa järjestelmässä työkyvyn menettäminen tulee kuitenkin ymmärtää yksilön vapauden ja vastuun kannalta eräänlaisena virheliikkeenä. 

Individualismia korostava järjestelmä nimittäin pakottaa toimijat syyttämään itseään työttömyydestään, maksuvaikeuksistaan ja sairauksistaan - jopa siitä, että yksilö jää luokalle. Järjestelmän mukaan on yksilöiden oma vika, että he ovat "yrittämättömiä" tai "huolimattomia"; vika ei missään nimessä ole systeemissä. Samalla tavalla käy hänelle, jonka inhimillistä pääomaa ei koeta tarpeelliseksi teknologisten innovaatioiden kehittyessä. 

(Jatkuu seuraavassa postauksessa.)

Elisa Viitasaari, 12.7.2024

Kirjoittaja on filosofian kandidaattiopintonsa juuri viimeistellyt opiskelija, jota kiinnostaa talouden ja länsimaisen sodankäynnin filosofia. Hän on perehtynyt kandidaattivuosinaan poliittiseen filosofiaan.