Miksi opiskelen filosofiaa?

Meikä Tampereen yliopiston Päätalolla talvella 2023.

Miksi opiskelen filosofiaa?

Tiivistelmä matkastani kohti filosofian kanditutkintoa

Pääsin lukemaan filosofiaa pääaineena Tampereen yliopistoon syksyllä 2021. Tarkoitukseni oli hakea yliopistoon varavaihtoehtona, sillä olin vuosina 2020-21 kiinnostunut upseerin ja sotatieteiden opinnoista Maanpuolustuskorkeakoulussa. Vaatimuksena asepalveluksen lisäksi sotatieteellisiin opintoihin olisi kuulunut hyvä psyykkinen ja fyysinen kunto sekä monia muita tarvittavia ominaisuuksia.

Haaveeni ja pitkäaikainen päämääräni oli opiskella sotaa ilmiönä ja sodankäynnin taitoa, koska lukioaikainen opinto-ohjaajani oli ehdottanut kadettiopintojen sopivan minulle. Tämä ajatus kolahti täysillä ja auttoi valmistamaan identiteettiäni kohti armeijaa, kurinsietoa ja mahdollista johtamista. 

Haaveeni oli olla puolustusvoimien ensimmäinen naiskenraali Suomessa. Mutta jotta minut otettaisiin vakavasti, päätin aloittaa heti valmistautumiseni. Ahkeran kestävyysjuoksun ohella luin yhteiskuntafilosofiaa, erityisesti sotafilosofiaa, sodankäynnin taitoa ja valtio-oppia, joka ajan myötä vei mennessään: ajauduin filosofian maailmaan Platonin ideoista trooppien metafysiikkaan.

Täytyy sanoa, että olen ikuisesti kiitollinen opettajilleni (erityisesti lukioaikaisen filosofian opettajalleni, jonka ansiosta en varmaankaan olisi yliopistoon päässyt), perheelleni ja kavereilleni, jotka tsemppasivat ja tukivat minua läpi lukion. 

Lapsuus, nuoruus & lukioaika 

Minä vuonna 2006 tai 2007 luultavasti ensimmäisen 

omatekoisen "kirjani" kanssa.

Olin lapsena tosi arka, utelias ja filosofinen introvertti, joka tykkäsi ennemmin harhailla mielen sisäisessä maailmassaan kuin osallistua piiri- ja joukkueleikkeihin muiden lasten kanssa. Olin muutenkin lapsena sellainen "pikkuvanha", joka nautti enemmän nuorten ja aikuisten kuin lasten seurasta. 

Sosiaalisen rajoittuneisuuteni ja useiden eri fiksaatioiden ohella olin ahkera piirtäjä ja harrastin taiteilun ohella lukemista sekä erilaisia mielikuvitusleikkejä. Opin kirjoittamaan ja lukemaan aikaisessa iässä, joka auttoi mielikuvituksen ja omien tarinoiden kehityksessä.

Luontoaiheiden, kuten kasvien, lintujen ja eläinten lisäksi olin kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja avaruudesta. Muistan opetelleeni esimerkiksi ihmisen luiden, sisäelinten ja aurinkokunnan planeettojen nimiä ulkoa jo ennen ensimmäistä luokkaa. Tuolloin halusin olla ammatiltani biologi (tai kuten minä ja äiti sitä kutsuttiin, "Hemuli"), ja se olikin pitkään haaveammattini.

9. luokalla alkaneen identiteettikriisini aikoihin olin alkanut kiinnostumaan yhteiskuntaopin teemoista, kuten taloudesta ja politiikan prosesseista. Olin tuohon aikaan kuitenkin haka matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa, joten innostukseni suuntautui ensisijaisesti niihin. Matemaatikon urahaave oli saanut tulta alleen silloisen opettajani toimesta, jonka tunneilla ahkeroin niin paljon, että sain lisätehtävätkin valmiiksi ennen oppitunnin viimeistä neljännestä.

Hain Maunulan matematiikkalukioon ensisijaisena vaihtoehtona (jääden sijalle 14, hakien toiseen lukioon myöhemmin), mutta pitkässä matematiikassa jälkeen jääminen ja huono itsetunto ohjasivat minut myöhemmin kiinnostumaan filosofiasta ja muista yhteiskunta-aiheista enemmän, kuten historiasta, taloudesta, oikeudesta ja politiikasta.

Varsinainen innostus filosofiaan alkoi lukion 1. vuodella johdatuskurssilla. Katsoimme yhdellä tunnilla jakson "Nosedive" sarjasta Black Mirror (2016). Muistan, että tuon jakson jälkeen oivalsin jotain liittyen yhteiskuntaan ja sosiaalisen median sekä ihmisten väliseen mekaniikkaan. Ylipäätään koko kurssi oli tuntunut vastaukselta silloiseen identiteettikriisiini ja aloin opiskelemaan filosofiaa itsenäisesti. Varhaiskreikkalaiset ajattelijat ja argumentointivirheet eivät olleet riittäneet tiedonjanoiselle ja haastetta vaativalle luonteelleni, joka oli oivaltanut minuutensa vajaan 17 vuoden iässä.

Kuvan lähde: IMDb: "Black Mirror" 

Nosedive (TV Episode 2016)

Lukioaikani koostui sotahistorian, politiikan ja filosofian tutkimisesta. Vietin usein välitunnit lukien filosofian klassikkoteoksia, joskus myös fiktiota ja tieteiskirjallisuutta. Tutustuin sotaa ja yhteiskuntaa käsittelevien filosofien, kuten Thomas Hobbesin, Platonin ja Carl von Clausewitzin filosofiaan. Innostuin myös koulun tarjoamista argumentaatiokursseista ja syventävistä opinnoista: omat suosikkini taisivat olla sotahistorian, lakitiedon ja yhteiskuntafilosofian kurssit.

Vähitellen aloin kerryttämään tietämystäni lukiokurssien, YouTube-videoiden ja kirjallisten teosten kautta. Ensimmäinen (kokonaan) lukemani filosofian teos oli luultavasti Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustra (1883-85), joka on edelleen yksi suosikeistani. 17-vuotias minä oli syvästi vaikuttunut Nietzschen uskontokriittisyydestä ja vaikutti myöhemmällä iällä myös siihen miksi tykästyin Karl Marxin ja Ludwig Feuerbachin filosofiaan. 

Silloinen kumppanini tutustutti minut eri filosofisiin teorioihin, kuten Platonin valtioteoriaan. Tästä olen napannut termin "filosofikuningatar". Nietzschen filosofian ohella Platonin teoriat ideoista ja valtiosta inspiroivat vielä tänäkin päivänä. 18-vuotispäivänä ostin itselleni lahjaksi helsinkiläisestä antikvariaatista Platonin Valtion (370-luku eaa), jonka lukaisin läpi abivuosina 2019-2020.

Olin lukion loppuun mennessä kerryttänyt paljon tietoa, vailla ymmärrystä siitä etten tiennyt todellisuudessa vielä paljoakaan. Olin kevään 2021 ylioppilaskirjoitusten aikaan yrittänyt haastaa itseäni pänttäämällä Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä (1781), joka oli tuohon aikaan itselleni vaikein teos. 

Kirjoitusten, lyhyen matematiikan kurssin, melkein täyspäiväisten työtuntien ja pääsykokeiden ohella olin myös päättänyt ensimmäistä kertaa testata omien teorioiden kehittämistä. Kirjoitinkin 100-sivuisen tutkielman vuoden 2021 aikana, joista suurin osa oli lukion filosofian ja lukemieni teoksien pohjalta kirjoitettua liibalaabaa (niissä esimerkiksi näkyi väärinymmärrykseni Kantin ja G.W.F. Hegelin filosofiaa kohtaan). 

Pärjäsin filosofian kirjoituksissa hyvin ja sain todistukseen Eximian. Olin suoritukseeni tyytyväinen. Kirjoitin sinä keväänä myös Magnan yhteiskuntaopista ja historiasta. Muissa arvosanoissa ei ollut kehumista, enkä olisi pelkällä todistuksella päässyt yhteenkään yliopistoon.

Pääsykokeisiin lukeminen & suorittaminen

Filosofian pääsykokeisiin menin alkukesästä 2021 päntättyäni lukioaikaisia muistiinpanoja ja Gerholmin ja Magnussonin teosta Ajatus, aate ja yhteiskunta (1972) uudelleen (olin hyödyntänyt tätä aineistoa myös yo-kokeessa). Minua oltiin peloteltu valmennuskursseista ja pienestä sisäänpääsyprosentista, mutta koska Tampereen yliopiston filosofian linja oli ainut, johon olin hakenut, päätin käyttää kaiken energiani ja aivokapasiteettini siihen, että kirjoitin joka aamupäivä muutaman viikon ajan usean sivun muistiinpanoja (joita kertyi lopuksi reilu 90 sivua) ja luin yli 30 sivua tekstiä päivittäin suklaajäälaten ja vegaanisen brownien voimalla. Siirryin myös opiskelun jälkeen melkein aina suoraan iltavuoroon. 

Pelkkää filosofiaa en lukenut, vaan tutustutin itseni myös Newtonin ja Galilein teorioihin sekä antiikin ja suurvalta-Ruotsin historiaan ihan pelkästä mielenkiinnosta!

Vapaa-aikaa oli totta kai todella vähän. Hyödynsin miltei kaiken aikani silloiseen työhön ja pääsykokeisiin. Ja pänttääminen kannatti, vaikka olinkin burnoutin partaalla. Luotin motivaatiooni ja työpanokseeni ja tiesin, että jos nyt onnistun, niin mun ei tarvitse koskaan enää tehdä tätä samaa uudestaan. Pänttäämisestä kuitenkin nautin eikä se tuntunut (aina) pelkältä pakkopullalta, johtuen luultavasti luontaisesta intohimostani filosofiaa kohtaan.

Pääsykoetilaisuus pidettiin Hervannan kampuksella. Se oli pieni huoneisto, jossa oli lisäkseni muutama hakija ja pari valvojaa. Muistan olleeni ainoa nainen hakijoiden keskuudessa. Kun pääsykoe lopulta alkoi, tajusin paperin kääntäessäni, että osasin kaikki tehtävät. Lukiomuistioista ja aatehistorian kirjasta oli ollut hyötyä, mutta eniten minua oli hyödyttänyt lukion 2. vuodella tekemäni esitys, jossa olin käsitellyt totuusteorioita. Kuka olisikaan uskonut, että juuri tuo esitys auttaisi minua parin vuoden päästä pääsykokeessa! 

Kirjoitin vastauspaperille noin kolmen tunnin ajan käsin (kyllä, jostain syystä jouduimme kirjoittamaan käsin pääsykokeen vuonna 2021). Muistan, kuinka käteeni sattui viimeisen tehtävän aikana, mutta päätin puskea kokeen loppuun. Tehtävät olivat suhteellisen helpot siihen nähden, että kyseessä oli yliopiston pääsykoe. Myönnän kokeneeni vaikeuksia viimeisessä tehtävässä, jossa käsiteltiin moraalistatuksia - eikä etiikka ole koskaan ollut suosikkialaani. Olin itsevarma ja tyytyväinen kokeen tehtyäni, mutta luontaisen ahdistustaipumukseni vuoksi koin hirveää huijarisyndroomaa ja epävarmuutta. Olin myös mielestäni päässyt liian helpolla ja pohdin, oliko kokeessa vaadittu jotain, jota en ollut huomannut.

Mutta pääsystäni sain tietää eräänä heinäkuisena iltana ollessani iltavuorossa tauolla! Olin silloin älyttömän innoissani ja ylpeä itsestäni. Tuntui absurdilta, että olin päässyt ensimmäisellä yrityksellä suoraan lukiosta opiskelemaan. Käytin paljon aikaa ja väsytin itseni pääsykokeisiin pänttäämällä yhtä pölyistä kirjaa - ja pääsin yliopistoon ilman valmennuskursseja, jotka olisivat maksaneet minulle useita satoja euroja. 

Minä kesäkuussa 2023

Kahden vuoden opiskelun jälkeen

Olen tätä kirjoittaessani opiskellut kahden vuoden ajan yliopistossa. Filosofian ohella opiskelen politiikan tutkimusta pääasiallisena sivuaineena, mutta myös taloustieteitä, historiaa ja journalistiikkaa. Haaveenani olisi käydä maisterivuonna läpi muutamia oikeustieteen ja johtamisalan kursseja. Tahtoisin tulevaisuudessa työskennellä filosofian, talouden ja politiikan parissa tutkijana, konsulttina, toimittajana tai opettajana.

Sodan filosofian ohella olen tutustuttanut itseni talouden filosofiaan ja perehtynyt muun muassa kapitalismin ja uusliberalismin historiaan sekä kaupallistuneen median ja mediayhtiöiden omistusrakenteiden väliseen suhteeseen. Olen aikaisempaa minää avarakatseisempi ja nöyrempi. Luulen, että yliopistofilosofia väkisinkin opettaa eräänlaista "omien linssien ulkopuolista ajattelua", mikä on vain hyvästä. 

Suosikkifilosofieni kirjo on kasvanut: olen ihastunut muun muassa aikaisemmin vihaamani Adam Smithin filosofiaan ja hänen moraaliteorioihinsa. Hänen sekä Kantin, Hobbesin ja Marxin lisäksi olen tykästynyt Niccoló Machiavellin, G.W.F. Hegelin, Louis Althusserin, John Rawlsin, Àstan ja Theodor Adornon filosofiaan.

On pelottavaa ajatella, että ensi vuonna kirjoitan tähän aikaan kandityötä. Olen suunnitellut etukäteen aiheita, joista kirjoittaisin. Muun muassa Àstan käsittelemän "konferralismin" ja taloustieteen "homo economicus"-käsitteen yhdistäminen kiinnostaa. Ehkä keksin jonkun vielä paremmin rajatun aiheen, ken  tietää.

Yliopisto on tuonut mukanaan uusia ystävyyssuhteita niin kurssitovereiden kuin opettajienkin kanssa. Olen kartoittanut kokemusta toimitusprosessista, yleisön edessä puhumisesta, opettamisesta ja kirjoittamisesta. Odotan innolla tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Toivon pääseväni työharjoitteluun ja kirjoittavani hyvät opinnäytetyöt, jotka toimivat inspiraationa ja edistävät suomalaista filosofiaa. 

Mahtava ajatella, että työntekoni, kunnianhimoni, uteliaisuuteni ja panostukseni avulla olen päässyt tänne. Kehitystäni ja tulevaisuuttani en voi kuitenkaan mutuilla, vaan voin ainoastaan katsoa historiaani ja sitä kautta oman "henkeni" kehitystä, kuten Hegel sanoisi. 

Ainakin oletan niin. Tavoitteenani olisi ymmärtää Hegeliä tutkintoni loppuun mennessä. 

Elisa Viitasaari

Alunperin julkaistu 11.5.2023

Päivitetty 7.6.2023